magneettikenttävoimakkuus

Magneettikenttävoimakkuus, usein merkitty symbolilla H, on vektoriarvo, joka kuvaa magneettikentän voimakkuutta. Se ei kuvaa itse kentän voimaa, vaan sen kykyä luoda magneettivuota tietyssä väliaineessa. Magneettikenttävoimakkuus määritellään ulkoisen magneettikentän aiheuttamaksi, eikä se riipu väliaineen magneettisista ominaisuuksista. Sen sijaan magneettivuotiheys B riippuu sekä magneettikenttävoimakkuudesta H että väliaineen permeabiliteetista.

Magneettikenttävoimakkuuden SI-yksikkö on ampeeri per metri (A/m). Se voidaan laskea useilla tavoilla, riippuen tilanteesta. Esimerkiksi magneettikenttävoimakkuus tietyssä pisteessä virtajohtimen ympärillä riippuu johtimessa kulkevasta virrasta ja etäisyydestä johtimeen. Toisessa kontekstissa, kuten magneettisessa ytimessä, magneettikenttävoimakkuus liittyy magneettisen vuon tiheyteen ja väliaineen permeabiliteettiin.

Magneettikenttävoimakkuus on keskeinen käsite sähkömagnetismin teoriassa. Sitä käytetään laskettaessa magneettisia ilmiöitä ja suunniteltaessa sähkömagneettisia laitteita, kuten sähkömoottoreita, generaattoreita ja muuntajia. Ymmärtämällä magneettikenttävoimakkuuden merkityksen ja sen suhteen muihin magneettisiin suureisiin, voidaan selittää ja hallita monimutkaisia magneettisia vuorovaikutuksia.