magneettijauhetestiä

Magneettijauhetesti, suomeksi myös magneettijauhepartikkelitarkastus, on NDT (Non-Destructive Testing) -menetelmä, jota käytetään ferromagneettisten materiaalien pintaan ja pintaan välittömästi liittyvien epäjatkuvuuksien, kuten halkeamien, löytämiseen. Menetelmä perustuu siihen, että magneettikenttä kohdistetaan tutkittavaan kappaleeseen. Jos kappaleessa on pinnan alla tai pinnalla epäjatkuvuus, se aiheuttaa magneettivuodon, joka vetää puoleensa magneettijauhetta.

Testi suoritetaan yleensä kohdistamalla magneettikenttä tutkittavaan kappaleeseen joko pysyvillä magneeteilla, sähkömagneeteilla tai virran avulla. Tämän jälkeen kappaleen pinnalle levitetään hienojakoista magneettista jauhetta, joka voi olla joko kuivaa tai nestemäiseen väliaineeseen sekoitettuna. Jos kappaleessa on magneettivuotoalue, magneettijauhe kerääntyy näihin kohtiin muodostaen näkyviä kuvioita, jotka osoittavat epäjatkuvuuden sijainnin ja laajuuden. Kuvioiden tarkastelu tapahtuu yleensä hyvissä valaistusolosuhteissa, joskus apuna käytetään UV-valoa erityisesti fluoresoivan magneettijauheen kanssa.

Magneettijauhetesti on erittäin tehokas menetelmä ferromagneettisten materiaalien, kuten teräksen, valuraudan ja nikkelin, virheiden havaitsemiseen. Se soveltuu erityisesti hitsaussaumojen, valimokappaleiden ja muiden koneenrakennusosien tarkastukseen. Menetelmän etuja ovat sen suhteellinen helppous, nopeus ja herkkyys pienillekin pinnallisille virheille. Se ei kuitenkaan sovellu ei-magneettisille materiaaleille, kuten alumiinille, ruostumattomalle teräkselle tai kuparille.