maantunnelien

Maantunnelien käsite viittaa tunneleihin, jotka on porattu tai louhittu maaperän läpi. Niitä käytetään pääasiassa liikenteeseen, kuten maantiekuljetusten ja raideliikenteen reitteihin maan alla, sekä erilaisten infrastruktuurien, kuten sähkö-, tele- ja vesijohtoverkkojen, sijoittamiseen. Maantunnelit eroavat kalliotunneleista, jotka kulkevat kiinteässä kallioperässä.

Rakentaminen ja suunnittelu vaihtelevat maaperän ominaisuuksien mukaan. Poraus- ja räjäytysmenetelmää (drill-and-blast) sekä NATM-tekniikkaa (New Austrian Tunnelling Method) käytetään kevyemmissä ja vaihtelevissa maaperissä. Pitkät ja syvemmät maantunnelit rakennetaan usein tunneliurakoneella (TBM). Tukirakenteina käytetään betonivalua, ruiskubetonia sekä teräsrunkorakenteita. Vedenhallinta on keskeinen osa: pohjaveden hallinta, veden eristys ja pumppausjärjestelmät takaavat kuivumisen sekä turvallisen käytön.

Suunnittelussa huomioidaan geologia, maaperän liikkuvuus ja pohjaveden käyttäytyminen sekä tärinä, melu ja maankäytön vaikutukset. Turvallisuudessa keskeisiä ovat ilmanvaihto, savunpoisto, hätäpoistumistiet sekä valvonta- ja pelastusjärjestelyt.

Käyttökohteita ovat kaupungin alla kulkevat maantieliikenteen ja raideliikenteen tunnelit sekä erilaisten infrastruktuuriverkkojen, kuten sähkö- ja telekaapelien sekä vesijohtojen, reititykset maan alle. Maantunnelien rakentaminen ja ylläpito vaativat monialaista osaamista sekä tarkkaa ympäristö- ja liikennöintisuunnittelua.