maantieteestä

Maantiede on tiede, joka tutkii maapallon pintaa sekä siinä esiintyviä ilmiöitä ja niiden vuorovaikutusta sekä ihmisen toimintaa ja ympäristön suhteita. Se yhdistää sekä luonnon että yhteiskunnan näkökulmat ja tarkastelee tilan, paikan ja alueiden järjestäytymistä eri mittakaavissa.

Fyysinen maantiede keskittyy maapallon fysikaalisiin prosesseihin: ilmasto- ja sääilmiöt, geomorfologia, vesistöjen toiminta, kasvillisuus sekä maaperän ja ekosysteemien toiminta. Inhimillinen maantiede tarkastelee ihmisen toimintaa ja sen vaikutuksia: maankäyttö ja kaupungistuminen, liikenneverkostot, talousalueet, kulttuuri sekä sosiotieteelliset ilmiöt kuten politiikka ja talousmaantiede. Tavoitteena on ymmärtää, miksi alueet ovat erilaisia, miten ihmiset ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa, ja miten tilan käyttö muuttuu ajan myötä.

Tutkimus pohjautuu sekä kenttätyöhön että lukuisien menetelmien hyödyntämiseen. Kartografian periaatteet, paikkatiedon teknologiat kuten GIS ja etä­tutkimus antavat välineet aineiston keruulle ja analyysille. Tilastolliset ja mallinnukselliset menetelmät auttavat ymmärtämään esiintyvyyksiä ja yhteyksiä. Maantiede onkin sekä luonto- että yhteiskuntatieteiden väline, työkalu ja kehityksen ohjaaja.

Historia: maantieteen juuret ovat vanhoissa kartoituksissa ja luonnonhistoriassa, mutta siitä kehittyi systemaattinen tiede 1800-luvulla. Merkittäviä hahmoja ovat esimerkiksi Carl Ritter ja Alexander von Humboldt.

Sovelluksena maantiede vaikuttaa aluekehitykseen, kaupunkisuunnitteluun, ympäristönsuojeluun, luonnonvarojen hallintaan sekä koulutukseen ja tiedonvälitykseen yleisölle.