maantieepäpuhtauksista

Maantie-epäpuhtaudet viittaavat erilaisiin aineisiin, jotka kertyvät teiden pinnoille ja voivat päätyä ympäristöön. Näitä epäpuhtauksia syntyy monista lähteistä, kuten ajoneuvojen kulumisesta, renkaiden ja jarrujen osittaisesta kulumisesta, teiden huollosta ja liikenteen aiheuttamista päästöistä. Kulumisesta syntyvät hiukkaset, kuten pienet metalli- ja kumipartikkelit, ovat merkittävä osa maantie-epäpuhtauksia. Myös tienpinnasta irtoava asfaltti ja kiviaines vaikuttavat epäpuhtauksien määrään.

Talvisin käytettävät suolaus- ja hiekoitusaineet lisäävät maantie-epäpuhtauksien kirjoa. Suola, eli natriumkloridi tai kalsiumkloridi, käytetään sulattamaan jäätä ja estämään liukkautta, mutta se huuhtoutuu sadevesien mukana ja voi vaikuttaa vesistöihin ja kasvillisuuteen. Hiekka puolestaan voi kulkeutua ilman mukana ja kertyä ympäristöön. Ajoneuvojen pakokaasupäästöt, vaikka niiden suora osuus teiden pinnoilla olevaan epäpuhtauteen onkin vähentynyt uusien teknologioiden myötä, jättävät jälkeensä erilaisia kemiallisia yhdisteitä ja hiukkasia, jotka sekoittuvat muihin maantie-epäpuhtauksiin.

Maantie-epäpuhtauksien leviämistä ympäristöön tapahtuu ensisijaisesti sade- ja sulamisvesien mukana. Nämä vedet keräävät epäpuhtauksia ja kuljettavat niitä ojiin, vesistöihin ja maaperään. Tämä voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia vesieliöstöön ja kasvillisuuteen, sekä mahdollisesti saastuttaa pohjavettä. Myös ilman kautta kulkeutuvat pienhiukkaset voivat levitä laajemmalle alueelle. Maantie-epäpuhtauksien hallinta ja vähentäminen on tärkeää ympäristönsuojelun näkökulmasta, ja siihen pyritään esimerkiksi tehokkaammalla katu- ja tiealueiden puhdistuksella ja vaihtoehtoisten materiaalien käytöllä.