maalaisuus

Maalaisuus on suomalaisessa kulttuurissa moniselitteinen käsite, jolla viitataan maaseudun elämäntapaan, maisemaan sekä niihin liitettyyn identiteettiin. Se voi tarkoittaa sekä todellista maaseutua että käsitteellistä tai esteettistä ilmaisua. Maalaisuutta esiintyy arkipuheessa, taiteessa ja politiikassa; siihen liitetään usein kuvia hiljaisuudesta, läheisistä yhteisöistä, maalais- tai maatalousympäristöstä sekä perinteisiä ammatteja.

Etymologisesti maalaisuus muodostuu sanasta maa sekä -lais- ja -uus. Sillä on sukua sanoille maalainen ja maalaishenkinen. Käsite viittaa sekä ajassa jatkuvaan että tilaan; se on käytössä sekä kuvaamaan todellista elinympäristöä että omaa identiteettiä tai arvoihin liittyvää asennetta.

Historian kontekstissa maaseudun elinkeinoja ja yhteisöjä kuvaavien käsitteiden asema on muuttunut teollistumisen, kaupungistumisen ja maatalouden rakennemuutosten myötä. 1900-luvulla maaseudun rooli väheni kaupungin kasvun rinnalla, mutta maaseudun identiteetti säilyi ja elävöityi kulttuurissa. 2000-luvulla maaseutu on monimuotoistunut, ja maaseudun kehittämisohjelmat sekä palveluiden ja vapaa-ajan kysyntä ovat vahvistaneet alueiden asemaa.

Nykyään maalaisuutta käytetään sekä arvolatautuna nostalgiana että osana keskustelua maaseudun tulevaisuudesta. Se esiintyy kirjallisuudessa, elokuvissa ja visuaalisessa kulttuurissa sekä politiikassa maaseudun kehittämislinjausten yhteydessä. Kritiikki kohdistuu usein romantisointiin ja yleistävyyteen: todellisuus on monimutkainen, ja maaseutu sisältää sekä perinteisiä että moderneja elämäntapoja.