maalämpöjärjestelmiä

Maalämpöjärjestelmiä hyödynnetään rakennusten lämmitykseen ja jäähdytykseen käyttämällä maaperään, kallioon tai vesistöön varastoitunutta aurinkoenergiaa. Järjestelmä koostuu maapiiristä, lämpöpumpusta ja lämmönjakojärjestelmästä. Maapiiri kerää maaperän lämpöä nestemäisenä väliaineena, joka kiertää putkistoissa maan alla. Tämä lämmönvaihdin luovuttaa kerätyn lämmön lämpöpumpulle.

Lämpöpumppu tehostaa kerättyä matalalämpöenergiaa sähköä käyttäen ja nostaa sen rakennuksen lämmitysjärjestelmälle sopivalle lämpötilatasolle. Yleisimmät lämpöpumpun tyypit maalämpöjärjestelmissä ovat sähkökompressorilämpöpumput ja absorptiolämpöpumput. Lämmönjakojärjestelmänä toimii useimmiten vesikiertoinen lattialämmitys tai matalalämpöiset seinä- ja kattopatterit. Järjestelmä on energiatehokas, sillä lämpöpumpun tuottama lämpöenergia on moninkertainen siihen sähköenergiaan nähden, jota sen käyttö vaatii.

Talvella maalämpöjärjestelmä tuottaa lämpöä rakennuksen tarpeisiin, ja kesällä sen toimintaa voidaan kääntää päinvastaiseksi jäähdytykseen. Tällöin rakennuksesta otetaan lämpöä ja siirretään se maaperään, mikä viilentää rakennusta ilman merkittävää sähkönkulutusta. Maalämpöjärjestelmien asennus vaatii alkuinvestoinnin maapiirin poraukseen tai kaivamiseen, mutta käyttökustannukset ovat pitkällä aikavälillä alhaiset, ja järjestelmän elinikä on pitkä. Järjestelmän soveltuvuus riippuu kohteesta, maaperän ominaisuuksista ja rakennuksen lämmitystarpeesta.