määritelmiä

Määritelmä on väite, jolla määritellään käsite tai termi ja jonka tarkoituksena on täsmentää sen merkitys. Määritelmiä käytetään sanastoissa, tieteellisessä kielellisessä työssä sekä arkisessa viestinnässä, jotta termien käyttö olisi mahdollisimman täsmällistä ja epäselvyydet vähentyisivät. Hyvin muodostettu määritelmä pyrkii erottamaan käsitteen muista, samankaltaisista käsitteistä ja antamaan selkeän päättelypohjan.

Määritelmätyypit ovat yleisiä ja niiden tarkoitus vaihtelee. Sanallinen (lexical) määritelmä kuvaa, miten termiä käytetään nykyisessä kielessä. Stipulatiivinen määritelmä ottaa käyttöön uuden merkityksen tai käytön. Tarkentava määritelmä kaventaa tai selkeyttää epäselvää termiä. Teoreettinen määritelmä rakentaa käsitteelle tieteellistä perustaa. Ostensiivinen määritelmä osoittaa määriteltävän esimerkin avulla. Luettelevalla määritelmällä listaillaan tyypillisiä esimerkkejä. Genus- ja differentia -määritelmä määrittelee lajin genus (yleinen luokka) sekä erottavan differentian (olennaisen ominaisuuden).

Hyvä määritelmä on tiukka ja välttelee kiertäviä ilmauksia; se ei ole liian laaja eikä liian kapea ja sen tulee olla käytännöllinen sekä testattavissa. Määritelmän laatimisessa tärkeintä on käsitteen olennaisina pidettävien piirteiden osoittaminen sekä tarkoituksenmukainen kontekstin huomioiminen. Haasteita ovat kiertävyys, kielelliset muuttujat ja dynaaminen käsitteiden merkitys, jotka voivat vaatia tarkentamista.

Suomen kielessä määritelmä on keskeinen osa semanttista analyysiä ja didaktiikkaa, ja monikon muoto Määritelmiä viittaa siihen, että määritelmiä voidaan käsitellä sekä yleisessä että eritellyssä tieteellisessä keskustelussa. Määritelmiä-termin käyttö korostaa, että kyse on useista erillisistä lauseista, jotka yhdessä täsmentävät merkitystä.