lääkeainesuunnittelua

Lääkeainesuunnittelu, joka tunnetaan myös lääkekehityksenä, on tieteellinen prosessi, jonka tavoitteena on tunnistaa ja kehittää uusia lääkkeitä sairauksien hoitoon. Se on monivaiheinen ja monitieteinen ala, joka yhdistää kemian, biologian, farmakologian, toksikologian ja muiden tieteenalojen asiantuntemusta. Prosessi alkaa usein sairauksien biologisten mekanismien ymmärtämisestä ja potentiaalisten kohdemolekyylien, kuten proteiinien tai geenien, tunnistamisesta.

Kun kohdemolekyyli on tunnistettu, seuraava vaihe on löytää tai suunnitella yhdisteitä, jotka voivat vuorovaikuttaa tämän kohteen kanssa ja tuottaa halutun terapeuttisen vaikutuksen. Tätä kutsutaan lääkeaineen löytämiseksi. Tähän käytetään erilaisia menetelmiä, kuten suuren mittakaavan yhdisteseulontaa (high-throughput screening) tai rationaalista lääkesuunnittelua, jossa yhdisteitä suunnitellaan tunnetun kohderakenteen perusteella.

Valittuja lupaavia yhdisteitä testataan sitten in vitro -kokeissa (soluviljelmissä) ja in vivo -kokeissa (eläinmalleissa) niiden tehokkuuden, turvallisuuden ja farmakokineettisten ominaisuuksien arvioimiseksi. Jos yhdiste osoittautuu riittävän lupaavaksi, se etenee prekliinisten tutkimusten jälkeen kliinisiin tutkimuksiin ihmisillä. Kliiniset tutkimukset jaetaan yleensä vaiheisiin I, II ja III, joissa arvioidaan lääkkeen turvallisuutta, annostusta, tehokkuutta ja verrataan sitä olemassa oleviin hoitoihin. Vasta onnistuneiden kliinisten tutkimusten jälkeen lääke voi saada myyntiluvan viranomaisilta ja tulla potilaiden saataville. Lääkeainesuunnittelu on pitkä ja kallis prosessi, ja suurin osa kehityksessä olevista yhdisteistä ei koskaan saavuta markkinoita.