läpäisykerroimen

Läpäisykerroimen tarkoittaa rakenteessa olevaa kerrosta, joka säätelee läpäisyä eli sitä, kuinka nopeasti tietty aine – yleisimmin kaasut, vesihöyry tai liuottimet – siirtyy kerrosten läpi. Läpäisykerroin tai permeabiliteetti kuvaa tällaista läpäisyn ominaisuutta materiaalia kohti, ja se riippuu sekä materiaalin luonteesta että kenttäolosuhteista.

Permeabiliteetti P voidaan ilmaista kahden tekijän tulona: diffuusion D sekä aineen liukoisuus S materiaalissa. P = D × S. D kuvaa molekyyliendiffuusion nopeutta materiaalin sisällä, kun taas S mittaa, kuinka paljon penetrantti liukenee materiaaliin. Läpäisykerrointa käytetään kuvaamaan sitä, kuinka helposti tietty aine kulkee kerrosten tai pinnoitteen läpi.

Monikerroksisissa järjestelmissä kokonaisläpäisyheijaste riippuu yksittäisten kerrosten vastuksista. Yhteinen läpäisy voidaan arvioida laskemalla kunkin kerroksen paksuus L_i ja P-arvo P_i suhteutettuna: 1/P_eff = Σ_i (L_i / P_i). Näin ohut tai erittäin vähän permeoiva kerros voi hallita suunnittelua ja kokonaistulosta.

Ominaisuuksia mitataan kaasujen permeation kokein. Testeissä selvitetään, kuinka paljon kaasua siirtyy pinta-alueen yli tietyn paine-eron ja paksuuden vallitessa. Tulokset ilmoitetaan usein permeabiliteettina P sekä eriteltyinä tekijöinä kuten D ja S. Yleisimmät yksiköt ovat Barrer sekä SI-yksiköt, ja tulokset auttavat suunnittelemaan pakkausmateriaaleja, suojaavia pinnoitteita sekä kaasujen erottelua varten käytettäviä kalvoja ja membraaneja.