lämpötilastratifikaatiota

Lämpötilastratifikaatio, joka tunnetaan myös nimellä lämpötilakerrostuneisuus, viittaa ilmakehän tai vesistön, kuten järven tai valtameren, pystysuuntaiseen lämpötilaeroon. Ilmakehässä lämpötilastratifikaatio on yleisin ilmiö, jossa ilmakehän lämpötila laskee korkeuden kasvaessa. Tämä johtuu auringon säteilyn epätasaisesta jakautumisesta ja maanpinnan lämmittymisestä. Normaalisti ilmakehä on vakaassa tilassa, kun lämpimämpi ilma on alapuolella ja kylmempi yläpuolella. Epävakaa stratifikaatio voi syntyä esimerkiksi yöllä, kun maanpinta jäähtyy nopeasti, tai tietyissä säätilanteissa. Lämpötilastratifikaatio vaikuttaa merkittävästi sääilmiöiden, kuten sumun muodostumisen ja tuulen käyttäytymisen, syntyyn ja kehitykseen.

Vesistöissä lämpötilastratifikaatio on erityisen merkittävää kesäisin, kun auringon lämpö lämmittää pintakerroksia enemmän kuin syvempiä vesiä. Tämä luo selkeän lämpötilakerrostuman, joka koostuu yleensä kolmesta kerroksesta: epilimnionista (lämmin pintakerros), metallimnionista (lämpötilan nopeasti muuttuva siirtymäkerros) ja hypolimnionista (kylmä syväkerros). Stratifikaatio estää tehokkaasti veden pystysuuntaista sekoittumista, mikä vaikuttaa hapen jakautumiseen vesistössä ja voi johtaa happikatoon syvemmissä kerroksissa. Syksyisin ja keväisin pintaveden jäähtyminen tai lämpeneminen voi rikkoa stratifikaation, mikä johtaa veden sekoittumiseen ja happipitoisuuden tasaantumiseen.