lämpötilansensori

Lämpötilansensori, suomeksi myös lämpötila-anturi, on laite, joka mittaa ja ilmoittaa lämpötilan arvon. Lämpötilansensorit muuttavat lämpötilan fysikaalisen ominaisuuden sähköiseksi signaaliksi, jota voidaan sitten lukea ja tulkita. Yleisiä anturityyppejä ovat termistorit, termoparit ja vastuslämpötila-anturit (RTD). Termistorit ovat vastuksia, joiden vastusarvo muuttuu merkittävästi lämpötilan mukaan, usein epälineaarisesti. Termoparit puolestaan hyödyntävät Seebeck-ilmiötä, jossa kahden eri metallin liitos tuottaa jännitettä lämpötilaeron funktiona. RTD:t perustuvat metallijohtimen vastuksen kasvuun lämpötilan noustessa, ja ne tarjoavat yleensä hyvän tarkkuuden ja lineaarisuuden.

Lämpötilansensoreita käytetään laajalti teollisuudessa, kotitalouslaitteissa, ajoneuvoissa ja tieteellisissä sovelluksissa. Teollisuudessa niitä käytetään prosessien valvonnan ja ohjauksen varmistamiseen, kuten uuneissa, jäähdytysjärjestelmissä ja kemiallisissa reaktoreissa. Kodinkoneissa lämpötilansensoreita löytyy esimerkiksi uuneista, jääkaapeista ja ilmastointilaitteista. Ajoneuvoissa niitä käytetään moottorin lämpötilan, ilmanoton ja jäähdytysnesteen seuraamiseen. Tieteellisissä tutkimuksissa tarkat lämpötilamittaukset ovat välttämättömiä monissa kokeellisissa asetelmissa. Sensorin valintaan vaikuttavat vaadittu mittausalue, tarkkuus, vasteaika ja ympäristöolosuhteet, kuten paine ja kosteus.