lämpötilamittausmenetelmillä

Lämpötilamittausmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja välineisiin, joita käytetään lämpötilan määrittämiseen. Valittava menetelmä riippuu useista tekijöistä, kuten mitattavan kohteen luonteesta, vaaditusta tarkkuudesta, lämpötila-alueesta ja ympäristöolosuhteista.

Yksi yleisimmistä lämpötilamittausmenetelmistä on kosketusmenetelmä, jossa mittauslaite on suorassa fyysisessä kosketuksessa mitattavaan kohteeseen. Termometriliittyy tähän kategoriaan. Nämä voivat perustua aineiden fysikaalisten ominaisuuksien, kuten tilavuuden tai paineen, muuttumiseen lämpötilan mukaan. Esimerkiksi nestetermometrit hyödyntävät nesteen, kuten elohopean tai alkoholin, laajenemista lämmetessä.

Toinen tärkeä lämpötilamittausmenetelmien luokka on kosketuksettomat menetelmät. Nämä menetelmät mittaavat lämpötilaa etäältä, ilman fyysistä kontaktia. Infrapunalämpömittarit ovat yleinen esimerkki, jotka havaitsevat mitattavan kohteen säteilemän infrapunasäteilyn ja muuntavat sen lämpötilalukemaksi. Näitä käytetään usein kohteissa, joihin ei voida tai haluta koskea, kuten liikkuvissa osissa tai erittäin kuumissa esineissä.

Muita merkittäviä lämpötilamittausmenetelmiä ovat termoelementit, jotka perustuvat kahden eri metallin väliseen sähköpotentiaalieroihin lämpötilaeron seurauksena, sekä resistanssilämpötila-anturit (RTD), jotka hyödyntävät metallien sähköisen resistanssin muuttumista lämpötilan funktiona. Myös optisia pyrometrejä käytetään erittäin korkeiden lämpötilojen mittaamiseen havainnoimalla kohteen säteilemää valoa. Jokaisella menetelmällä on omat etunsa ja rajoituksensa, jotka on otettava huomioon sovelluksen optimoimiseksi.