lämpötilamittauksiin

Lämpötilamittaukset, eli lämpötilan mittaaminen, on keskeinen toimenpide monilla tieteen ja teknologian aloilla. Se viittaa prosessiin, jolla määritellään kappaleen tai ympäristön terminen tila. Tämä voidaan tehdä useilla eri menetelmillä ja laitteilla, jotka hyödyntävät erilaisia fysikaalisia periaatteita. Yleisimpiä lämpötilamittausmenetelmiä ovat ne, jotka perustuvat aineen ominaisuuksien muutoksiin lämpötilan vaihdellessa.

Termoelementit ovat yleisiä lämpötila-antureita, jotka perustuvat Seebeck-ilmiöön. Kun kaksi erilaista metallia yhdistetään, niiden väliin syntyy jännite, joka on suoraan verrannollinen lämpötilaeroon. Vastuslämpötila-anturit, kuten termistorit ja RTD-anturit (Resistance Temperature Detector), puolestaan hyödyntävät metallien tai puolijohteiden sähköisen vastuksen muutosta lämpötilan mukaan. Kun lämpötila nousee, vastus tyypillisesti kasvaa tietyissä materiaaleissa.

Infrapunalämpömittarit mittaavat säteilyenergiaa, jonka kappale emittoi sen lämpötilasta riippuen. Tämä mahdollistaa kontaktittoman mittauksen, mikä on hyödyllistä esimerkiksi liikkuvien kohteiden tai korkeiden lämpötilojen mittauksessa. Myös nesteitä sisältävät lämpömittarit, kuten elohopea- tai alkoholilämpömittarit, ovat tuttuja, perustuen nesteen tilavuuden laajenemiseen lämmetessä. Lämpötilamittauksilla on merkitystä sääennusteissa, teollisuusprosesseissa, lääketieteessä ja arkielämässä.