lämpönsiirtokapasiteettiin

Lämpönsiirtokapasiteetti, usein merkitty symbolilla C, on fysikaalinen suure, joka kuvaa kuinka paljon lämpöenergiaa tarvitaan kappaleen lämpötilan nostamiseksi yhdellä celsiusasteella tai yhdellä kelvinillä. Se on siis mitta kappaleen kyvystä varastoida lämpöä. Lämpönsiirtokapasiteetti riippuu kappaleen massasta ja sen materiaalin ominaisuuksista, tarkemmin sanottuna ominaislämpökapasiteetista.

Kaavana lämpönsiirtokapasiteetti ilmaistaan yleensä muodossa C = mc, missä m on kappaleen massa ja c on materiaalin ominaislämpökapasiteetti. Ominaislämpökapasiteetti on tietyn aineen yksikkömassan lämpönsiirtokapasiteetti. Sen yksikkö SI-järjestelmässä on joulea per kilogramma kelvin (J/(kg·K)). Tällöin lämpönsiirtokapasiteetin yksikkö on joulea per kelvin (J/K).

Suurempi lämpönsiirtokapasiteetti tarkoittaa, että tarvitaan enemmän energiaa kappaleen lämpötilan muuttamiseksi. Esimerkiksi vesi, jolla on korkea ominaislämpökapasiteetti, voi varastoida paljon lämpöä ja sen lämpötila muuttuu hitaasti. Metalleilla puolestaan on yleensä alhaisempi ominaislämpökapasiteetti, minkä vuoksi ne lämpenevät ja jäähtyvät nopeammin. Lämpönsiirtokapasiteettia käytetään monilla fysiikan ja insinööritieteiden aloilla, kuten lämmönsiirron laskennassa ja termodynaamisissa analyyseissä. Se on olennainen käsite ymmärrettäessä aineiden termisiä ominaisuuksia.