lämpöjohtumiseen

Lämpöjohtuminen on yksi lämmönsiirtymisen perusmekanismeista, jossa lämpöenergia siirtyy aineen sisällä tai aineiden välillä suorassa kosketuksessa olevien hiukkasten (atomien, molekyylien, elektronien) värähtelyjen ja törmäysten välityksellä. Se tapahtuu korkeammasta lämpötilasta matalampaan lämpötilaan. Lämpöjohtuminen on merkittävin lämmönsiirtymismuoto kiinteissä aineissa, mutta sitä esiintyy myös nesteissä ja kaasuissa, vaikkakin usein vähemmän tehokkaasti.

Aineiden kyky johtaa lämpöä riippuu niiden rakenteesta ja materiaalista. Metallit ovat yleensä hyviä lämmönjohteita johtuen vapaista elektroneistaan, jotka voivat tehokkaasti siirtää lämpöenergiaa. Eristeet, kuten puu, muovi ja ilma, ovat puolestaan huonoja lämmönjohteita, mikä tekee niistä hyödyllisiä lämmöneristykseen. Lämpöjohtumisen tehokkuutta kuvaa lämmönjohtavuus, joka on aineen ominaisuus. Mitä suurempi lämmönjohtavuus, sitä paremmin aine johtaa lämpöä.

Lämpöjohtuminen on keskeinen ilmiö monissa luonnonprosesseissa ja teknologisissa sovelluksissa. Esimerkiksi rakennusten lämmöneristyksessä, ruoanlaitossa käytettävissä keittoastioissa ja jäähdytysjärjestelmissä hyödynnetään lämpöjohtumisen periaatteita. Auringosta Maahan tuleva lämpö ei siirry johtumalla, vaan säteilemällä tyhjän avaruuden läpi, mutta Maan ilmakehässä ja pinnalla lämpö jakautuu johtumalla.