lähdeviittaustapoja

Lähdeviittaustavat, tunnetaan myös nimellä viittaustyylit tai sitointistandardit, ovat järjestelmiä, joita käytetään akateemisessa ja tieteellisessä kirjoittamisessa osoittamaan, mistä lähteistä tietoa on käytetty. Tavoitteena on antaa tunnustusta alkuperäisille tekijöille, välttää plagiointia ja auttaa lukijaa löytämään lähteet itse. Eri tieteenalat ja julkaisut suosivat yleensä tiettyjä viittaustapoja.

Yleisimpiä lähdeviittaustapoja ovat esimerkiksi APA, MLA, Chicago ja Harvard. APA (American Psychological Association) tyyliä käytetään laajasti yhteiskuntatieteissä ja kasvatustieteissä. MLA (Modern Language Association) tyyliä suositaan usein humanistisissa tieteissä, kuten kielissä ja kirjallisuudessa. Chicago-tyyli tarjoaa kaksi vaihtoehtoa: tekstin sisäiset viittaukset ja alaviitteet tai loppuviitteet, ja sitä käytetään monilla aloilla, erityisesti historiassa. Harvard-tyyli puolestaan on yleinen luonnontieteissä ja tekniikassa, ja se perustuu tekstin sisäisiin viittauksiin tekijän ja vuoden perusteella.

Viittaustavat koostuvat kahdesta osasta: tekstin sisäisestä viittauksesta ja lähdeluettelosta. Tekstin sisäinen viittaus sijoitetaan suoraan tekstin kohdalle, jossa tietoa käytetään, ja se sisältää tyypillisesti tekijän nimen ja julkaisuvuoden, joskus myös sivunumeron. Lähdeluettelo puolestaan kokoaa yhteen kaikki käytetyt lähteet aakkosjärjestyksessä julkaisun lopussa, antaen tarkemmat tiedot kustakin lähteestä, kuten kirjan tai artikkelin nimen, kustantajan ja julkaisupaikan.

Oikeaoppinen lähdeviittaaminen on olennainen osa tieteellistä rehellisyyttä ja akateemista käytöstä.