lähdeverot

Lähdeverot ovat verotusterminä käytettyjä veroja, jotka peritään tulon lähteestä ennen sen maksamista tai siirtymistä vastaanottajalle. Käytännössä maksaja vähentää sovitun veron osuuden ja tilittää sen suoraan veroviranomaiselle. Lähdeverot ovat yleisiä erityisesti rajatylittävissä verotuksissa, joissa tulo syntyy tietyssä maassa.

Suomessa lähdeveroja sovelletaan pääasiassa Suomesta lähtevää tuloa koskien, kun saaja ei ole suomalainen veronmaksaja tai kun tulon verotus kuuluu kansainvälisiin järjestelyihin. Tuloja, joita voidaan lähdeverottaa, ovat esimerkiksi osingot, korot, rojaltitulot, vuokrat ja muut vastaavat maksuvaltuudet. Veron suuruus määräytyy tulon lajista sekä mahdollisista verosopimuksista Suomen ja toisen valtion välillä. Veroprosentit voivat vaihdella, ja joissain tapauksissa lähdevero on lopullinen vero tai se voidaan hyvittää vastaanottajan muussa verotuksessa.

Lähdeveron toimeenpanosta vastaa yleensä maksaja ja Verohallinto, joka antaa ohjeet sekä valvoo menettelyä. Kansainvälisessä kontekstissa lähdeverot tarjoavat keinon varmistaa verotuksen syntypaikassa sekä helpottaa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä verosopimusten ja hyvitysjärjestelmien avulla. Lähdevero on yksi välineistä, joilla verotusta pyritään kohdentamaan oikeudenmukaisesti ja keräämään veroja helpommin rajat ylittävissä tuloissa.