lähdekoodien

Lähdekoodien käsite viittaa ohjelmiston ihmisluettavaan muotoon kirjoitettuun koodiin, joka on laadittu ohjelmointikielillä ja määrittää ohjelmiston toiminnan. Lähdekoodit voivat koostua useista tiedostoista ja sisältävät muun muassa muuttujien, funktioiden ja luokkien määritelmiä sekä kommentteja, konfiguraatiosääntöjä ja rakennusohjeita. Ne eroavat suoritettavasta binääri– tai paketoi­tusta ohjelmasta, jota ajettava kone suorittaa ilman lähdekoodin lukemista.

Rakentaminen ja suorittaminen: Lähdekoodista voidaan luoda suoritettava ohjelma kääntämällä se konekieliseksi tai tulkitsemalla se suoraan. Kääntäminen muuntaa lähdekoodin ohjelmaksi, joka voidaan ajaa kyseisellä alustalla, kun taas tulkattavat kielet suorittavat koodin tulkitsemalla sitä hetkessä. Rakennusprosessi voi sisältää ulkopuolisia kirjastoja, riippuvuuksien hallintaa ja määrittelyjä, sekä automaattista testaus‑ ja pakkausprosessia. Versionhallinta ja jatkuva integraatio ovat yleisiä kehitysprosessin osia.

Julkaisu, lisenssit ja hallinta: Lähdekoodi voi olla avoimesti julkisesti saatavilla tai yksityisesti pidetty. Avoimessa lähdekoodissa koodi jaetaan lisenssillä, joka määrittelee käyttökäytännöt, muokkauksen ja jakelun ehdot. Tunnettuja lisenssejä ovat esimerkiksi MIT, GPL ja Apache. Suljettu lähdekoodi rajoittaa muokkauksen ja jakelun oikeuksia. Lähdekoodin hallinta, lisenssit ja dokumentaatio vaikuttavat projektin käytettävyyteen sekä turvallisuuteen.

Tietoturva ja yhteisöllisyys: Lähdekoodin avaaminen mahdollistaa riippuvuuksien, turvallisuusongelmien ja virheiden ulkopuolisen auditoinnin sekä nopean korjauksen. Kehitysprosessissa käytetään työkaluja kuten versionhallintaa, virheiden seurantaa, testauskehikoita ja rakennusjärjestelmiä, mikä parantaa laatua ja siirtokäytäntöjä eri ympäristöissä.