luontiaja

Luontiaja on suomalainen käsite, jolla tarkoitetaan tarkoituksellisesti varattua aikaa luonnon parissa. Siihen kuuluu esimerkiksi kävelyretkiä, oleskelua puistossa, hiljaista luonnon havainnointia tai ulkoleikkejä. Luontiaika korostaa rauhallista, aistiin perustuvaa kokemista, ei suorituspainotteista ulkoilua.

Sana muodostuu sanoista luonto ja aika. Käyttökonteksteja on monia, mutta yleisesti se viittaa pysähtyvään, välittävään kosketukseen luonnon kanssa sekä arjen rytmin rauhoittamiseen. Käytännön toteutukset ja ohjelmat voivat vaihdella alueittain, mutta yhteistä on luonnon kokemuksellinen suojautuminen ja virkistyminen.

Käyttäjät voivat toteuttaa luontiaikaa sekä yksilöllisesti että ryhmä- ja yhteisötasolla: päiväkotien ulkoilupäivät, koululuokkien luontoretket, puisto- ja metsäaiheiset tapahtumat sekä luontoreitit, joissa havainnoidaan ja keskustellaan luonnosta. Kaupunkisuunnittelussa luontiaikaa saatetaan edistää puistojen, kevyen liikenteen reittien ja vihreiden yhteyksien kautta.

Hyötyjen odotetaan liittyvän stressin vähenemiseen, mielialan paranemiseen sekä lisääntyneeseen keskittymiskykyyn ja ympäristötietoisuuteen. Tutkimusaiheita ovat sekä hyvinvointivaikutukset että luontokokemusten vaikutus kestävään käyttäytymiseen ja arjen laadun parantumiseen.

Kritiikkiin kuuluu, että luontiajan käytäntöjen tulee olla todellisia mahdollisuuksia kaikille, ei vain niille, joilla on pääsy luontoympäristöihin. Haasteina ovat sääolosuhteet, alueellinen eriarvoisuus ja kaupungin rakenteellinen suunnittelu.

Lisätietoa: luonto, hyvinvointi, ecopsykologia sekä luonnon hyödyntäminen arjen perusrakenteissa. See also: luonnonläheinen elämä, luontoterapiat.