lumilautailua

Lumilautailu on talviurheilulaji, jossa liikutaan lumihangella kiinnitettävillä lumilaudoilla. Laji kehittyi 1960–1970-luvulla yhdistäen lautailun ja skeittauksen ominaisuuksia, ja 1980-luvulla siitä tuli laajasti harrastettu sekä kilpailu- että vapaa-ajan laji. Nykyään lumilautailu on merkittävä osa puisto- ja vuorilaskettelukulttuuria, ja sen harrastus yhdistää tekniikan, tyylin ja seikkailun.

Päävarusteisiin kuuluvat lumilauta, siteet ja lumilautakengät sekä suojavarusteet kuten kypäri sekä ranteiden, polvien ja kyynärpäiden suojat; tarvittaessa käytetään selkä- ja rintapansareita. Lautaa valitaan koon, leveydensuhteen sekä sidecutin ja jäykkyyden mukaan. Tärkeää on myös lämmin vaatetus, hanskat sekä asianmukaiset suojat ja varusteet olosuhteiden mukaan.

Lajit voidaan jakaa freestyliin (puistot, half-pipe, slopestyle, big air), freeridiin (luonnonrinteissä ja syvässä lumessa laskeminen) sekä alppilautailuun (alpine), joka muistuttaa laskettelua lautailutekniikoilla. Kilpailuissa arvioidaan muun muassa temppujen monipuolisuutta, suorituksen hallintaa ja ajoa sekä nopeutta. Kansainvälisiä kilpailuja järjestävät muun muassa FIS sekä erilliset snowboard-järjestöt; olympialajina lumilautailu on ollut mukana vuodesta 1998.

Turvallisuus on keskeinen osa harrastusta: kypärä ja suojavarusteet sekä oikeanlainen tekniikka vähentävät loukkaantumisriskejä. Lumilautailu on nykyään yleinen ja monipuolinen laji sekä nuorten että aikuisten keskuudessa, ja sen harrastaminen on yleistynyt puisto- ja luonnonlaskettelussa.