lukutarkkuudesta

Lukutarkkuudesta, eli lukemisen tarkkuudesta, viittaa kykyyn tunnistaa sanoja ja lauseita oikein ja johdonmukaisesti lukemisen aikana. Se on yksi perustavanlaatuisista lukutaidon osa-alueista, joka mahdollistaa ymmärtämisen. Korkea lukutarkkuus tarkoittaa sitä, että lukija tunnistaa useimmat sanat nopeasti ja automaattisesti, jolloin kognitiiviset resurssit vapautuvat tekstin merkityksen prosessointiin. Matala lukutarkkuus puolestaan ilmenee usein sanavirheinä, hidastuneena lukemisena ja vaikeutena seurata tekstiä.

Lukutarkkuus kehittyy harjoittelun myötä. Varhaisessa vaiheessa oppimista lukijat saattavat joutua jokaista sanaa työstämään erikseen. Ajan ja harjoituksen myötä, erityisesti kun lapsi altistuu riittävästi painetulle sanalle ja saa ohjausta, sanojen tunnistaminen muuttuu sujuvammaksi. Äänne- ja kirjaintietoisuus, kirjain-äännesuhteiden hallinta ja sanamallien tunnistaminen ovat keskeisiä tekijöitä lukutarkkuuden kehittymisessä. Luettaessa myös konteksti auttaa sanojen tunnistamisessa.

Lukutarkkuuden ongelmat voivat vaikuttaa merkittävästi lukemisymmärrykseen. Jos lukija joutuu keskittymään liikaa yksittäisten sanojen tunnistamiseen, hänellä ei ole riittävästi kapasiteettia ymmärtää laajempaa kokonaisuutta. Tästä syystä lukutarkkuuden tukeminen on tärkeää lapsen lukutaidon kehityksen kaikissa vaiheissa. Erilaisten lukutekniikoiden ja harjoitusten avulla voidaan parantaa niin sanantunnistusta kuin yleistä luetun ymmärtämistäkin.