luistin

Luistin on jäällä liukumiseen tarkoitettu jalkine, jonka pohjaan kiinnitetty terä mahdollistaa liukumisen. Se koostuu yleensä kahdesta osasta: kengästä ja terästä. Kengän yläosa voi olla nahkaa tai synteettistä materiaalia ja sisältää nilkan tukea sekä muotoillun sisäosan mukavuuden takaamiseksi. Terä on kiinnitetty pohjaan ruuvein tai pulttien avulla.

Yleisimmät luistintyypit ovat taitoluistimet ja jääkiekkoilijoille tarkoitetut luistimet. Taitoluistimissa on pidempi terä ja usein etuosassa on varvasosa, joka helpottaa temppujen suorittamista ja tasapainon hallintaa. Jääkiekkoilijoiden luistimet ovat kevyempiä ja kestävämpiä, ja niissä on lyhyempi terä sekä kova nilkkan tuki, mikä tukee nopeita suunnanmuutoksia ja iskunkestävyyttä.

Terä on valmistettu teräksestä ja kiinnitetty pohjaan siten, että terän muoto ja laatu vaikuttavat jäällä syntyviin liikkeisiin ja luistimien kestävyyteen. Terän huolto on tärkeää: terä teroitetaan säännöllisesti ja kuivataan käytön jälkeen; luistimet säilytetään kuivassa paikassa ja suojataan, kun niitä ei käytetä.

Historia: Varhaiset luistimet olivat puusta tai luusta valmistettuja ja terät kiinnitettiin jalkineisiin. Metalliterät yleistyivät 1800-luvulla, ja modernit, suorituskykyä parantavat mallit kehittyivät 1900-luvulla. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa luistimet ovat olleet keskeisiä sekä vapaa-ajan että kilpaurheilun välineitä, erityisesti jääurheilussa.