lokitusmekanismit

Lokitusmekanismit, tunnettu myös nimellä lock-in amplifiers, ovat elektronisia instrumentteja, joita käytetään mittaamaan heikkoja signaaleja erittäin kohinaisista ympäristöistä. Ne toimivat eristämällä ja vahvistamalla haluttua signaalia, joka on modifioitu tunnetulla taajuudella. Perusperiaate perustuu ortogonaalisten signaalien käyttöön ja synkroniseen ilmaisemiseen.

Lokitusmekanismi tarvitsee syöttää referenssisignaalin, jonka taajuudelle kohdesignaali on viritetty. Instrumentti sitten kerrottaa kohdesignaalin referenssisignaalilla ja sen 90 asteen vaihesiirrolla. Näiden kertolaskujen jälkeen seuraa matalapäästösuodatus, joka poistaa tehokkaasti kaikki muut kuin referenssitaajuiset komponentit. Tuloksena on tasajännite, joka on suoraan verrannollinen kohdesignaalin amplitudiin ja vaiheeseen referenssisignaaliin nähden.

Näiden laitteiden hyötyjä ovat erinomainen herkkyys ja kyky erottaa pieniä signaaleja suuresta taustakohinasta. Lokitusmekanismeja käytetään laajasti tieteellisessä tutkimuksessa ja teollisissa sovelluksissa, kuten optisessa ja sähköisessä mittaustekniikassa, materiaalitutkimuksessa ja lääketieteellisessä kuvantamisessa. Niiden tarkkuus ja luotettavuus tekevät niistä korvaamattomia työkaluja monilla eri aloilla.