liuotinaineet

Liuotinaineet ovat aineita, joiden tehtävänä on liuottaa muita aineita tai siirtää niitä nesteessä tai kaasussa. Niitä käytetään laajasti teollisuudessa ja laboratoriossa muun muassa maalien ja pintakäsittelyaineiden valmistuksessa, puhdistuksessa sekä kemiallisessa synteesissä.

Liuottimia voidaan luokitella usealla tavalla, mutta yleisin jako perustuu kemialliseen koostumukseen ja polaarisuuteen. Yleisimmät ryhmät ovat hydrokarboniliuottimet (esim. heksaani, tolueeni), polaariset orgaaniset liuottimet (metanoli, etanoli, asetoni), eetterit (dietyylieetteri), esterit (etyyliasetatti) sekä halogenoidut liuottimet (klooratut hiilivedyt). Vesi toimii monissa sovelluksissa liuottimena tai väliaikaisena nesteenä, ja sitä käytetään usein yhdessä muiden liuottimien kanssa.

Ominaisuudet, jotka vaikuttavat soveltuvuuteen, ovat polaarisuus, liuotettava aineen luonne, kiehumispiste, haihtuvuus ja yhteensopivuus muiden aineiden kanssa. Monet liuottimet ovat erittäin helposti haihtuvia ja palavia. Ne voivat olla myrkyllisiä tai ärsyttäviä, ja pitkäaikainen altistus voi aiheuttaa terveysriskkejä, joten asianmukaiset turvatoimet sekä hyvä ilmanvaihto ovat tärkeitä.

Käyttökohteet vaihtelevat maalauksista ja lakkojen valmistuksesta puhdistukseen sekä kemialliseen tutkimukseen ja synteesiin. Ympäristö- ja turvallisuuskysymykset ovat keskeisiä: liuottimia säädellään EU-tasolla REACH- ja CLP -asetusten kautta, ja jätteet on käsiteltävä erikseen vaarallisena jätteenä. Tämä ohjaa sekä valintoja että päästöjen minimointia.