linguistiikasta

Lingvistiikka on kielen tieteellinen tutkimus. Se tarkastelee kielen rakennetta, käyttöä ja kehitystä sekä kielellistä vaihtelua ihmisyhteisöissä. Tutkimus kattaa sekä kielellisten järjestelmien yleiset piirteet että yksittäisten kielten erityispiirteet. Keskeisiä osa-alueita ovat foniikka ja fonologia (äänteet ja niiden järjestäytyminen), morfologia (sanavalmistus), syntaksi (lauseiden rakenteet), semantiikka (merkitykset) ja pragmatiikka (kielen käyttö kontekstissa). Lisäksi tutkitaan kielten välistä vaihtelua sekä kielen oppimista, muuttumista ja tuottamista.

Lisäksi on useita lähestymistapoja ja alalajeja: sosiolingvistiikka, psykolingvistiikka, neurolingvistiikka, historiallinen kielitiede, typologia ja konekielitiede (computational linguistics). Tutkimusmenetelmät vaihtelevat kenttä- ja korporaatioaineistojen analyyseistä kokeellisiin tutkimuksiin sekä tilastollisiin ja tietokonepohjaisiin malleihin.

Historian myötä lingvistiikka on saanut vaikutteita monilta suuntauksilta. Moderni lingvistiikka kehittyi 1800–1900-luvulla; keskeisiä vaikuttajia ovat Ferdinand de Saussure ja Noam Chomsky sekä aiemmin Wilhelm von Humboldt. Kielitieteen tutkimus on vaikuttanut kognitiiviseen tieteeseen, antropologiaan, tietotekniikkaan ja koulutukseen sekä tarjonnut perustan sovelluksille kuten kielenopetukselle, puheterapialle ja luonnollisen kielen käsittelylle.