lihasaktiviteettia

Lihasaktiviteetti tarkoittaa lihassolujen sähköistä toimintaa sekä lihassäikeiden supistumista ja lihaksen jännityksen kehittymistä osana liikettä tai asennon ylläpitoa. Aktiviteetti syntyy, kun aivoista tuleva hermoimpulssi saapuu lihakseen ja saa motorisen yksikön eli lihassäikeiden ja niiden kiinnittyneen motorisen neuroniin aktivoitumaan.

Fysiologisesti lihasaktiviteetti perustuu motoriseen yksikköön. Alfa-motoneuronin aksoni välittää impulssin lihakseen; synaptisesti vapautuu asetyylikoliinia, ja lihassolun kalvo depolarisoituu. Tämä käynnistää sarkoplasmassa kalciumin vapautumisen, jolloin aktin- ja myosiin-filamenttien välinen risteytyminen mahdollistaa lihaksen supistumisen. Lihas voi olla isotoninen, jolloin se lyhenee vastusta vastaan, tai isometrinen, jolloin pituus ei muutu mutta jännitys kasvaa. Lepotilassa lihas ylläpitää pientä jännitystä.

Mittausta ja tutkimusta varten käytetään elektromyografiaa (EMG). Pinnallinen EMG mittaa lihakseen välittyvää sähköistä aktiivisuutta, kun taas neula-EMG tavoittaa syvempiä lihaksia. EMG-signaali heijastaa motoristen yksikköjen toimintaa; siitä voidaan laskea esimerkiksi RMS-arvo kuvaamaan aktiivisuutta sekä taajuusvaihtelua, joka liittyy yksikköjen rekrytointiin ja supistumisnopeuteen.

Lihasaktiivisuus on keskeinen osa liikkeitä ja asennon ylläpitoa sekä kehon lämmöntuotantoa. Harjoittelu vaikuttaa rekrytointi- ja aktiivisuuskuvioihin, mikä voi parantaa tehokkuutta ja palautumista. Kliinisesti lihasaktiivisuuden muutoksia tutkitaan neuromuskulaaristen sairauksien diagnostisoinnissa ja seurannassa EMG:n avulla.

---