lihaksistoa

Lihaksisto on elimistön lihaksista ja lihaskudoksista muodostuva järjestelmä. Se koostuu luustolihaksista, sileälihaksesta sekä sydänlihaksesta. Lihaksiston tehtävänä on tuottaa liikettä ja kehon asentoa ylläpitäviä toimintoja, sekä osallistua lämmöntuotantoon ja sisäelinten säätelyyn. Toiminta on sekä tahdonalaista (luustolihas) että tahdosta riippumatonta (sileä- ja sydänlihaksistus), ja sitä säätelevät sekä keskushermoston impulssit että hormonaaliset tekijät.

Luustolihas muodostaa suurimman osan lihaksistosta. Sen solut ovat pitkiä, moniytimisiä lihassyitä, joilla on poikkijuovainen rakenne. Supistuminen käynnistyy motorisen hermosäikeen synapsissa tapahtuvalla impulssilla, joka vapauttaa kalsiumia sarkoplasmallisesta retikulumista. Kalvojen välissä tapahtuva kalium- ja kalsiumpitoisuuden muutos aktivoi troponiini-tropomysiini-säätelyn, jolloin aktiini- ja myosiinifilamenttien liukuma lyhentää sarkomeereja. ATP energiaa käyttäen lihas supistuu; rentoutuminen tapahtuu, kun kalsium palaa takaisin retikulumiin.

Sileälihaskudos on tahdosta riippumaton. Sen solut ovat pitkiä ja kaartuvia, eikä niissä ole sarkomeereja. Sileälihaksia esiintyy verisuonissa, ruoansulatuskanavassa sekä hengitys- ja virtsateissä. Supistuminen on tyypillisesti hitaampaa ja kestää pidempään, ja sitä säätelevät autonominen hermosto sekä paikalliset aineet.

Sydänlihas koostuu kardiomyosyyteistä, jotka ovat poikkijuovaisia, ja soluja yhdistävät interkalaariset levyt. Tämä mahdollistaa nopean sähköisen johtumisen ja synkronoidun supistumisen. Sydänlihas saa verenkierroista runsasta hapen hyödyntämistä varten tarvittavaa energiaa ja on pääosin autonomisen hermoston ohjauksen alainen, mutta sen rytmin määrää myös oma johtorata- ja pacemaker-järjestelmä.

Lihaksisto on plastinen: säännöllinen kuormitus aiheuttaa hypertrofiaa, kun lihassyyt suurentavat kokoa ja voimaa. pysyvä levon ja riittävän ravinnon puute voi johtaa atrofiaan sekä ikääntymisen myötä sarkopeniaan.