leväsolujen

Leväsolut ovat eukaryoottisia soluja, joita esiintyy sekä yksittäisinä soluina että koloni- ja monisoluisten levyjen rakenteina. Ne kattavat laajan ryhmän organismeja, kuten vihreät levät, ruskeat levät ja punaiset levät sekä pienempiä ryhmiä kuten diat ja dinoflagellaatit. Useimmat leväsolut elävät vesistöissä, kuten järvissä ja merissä, ja ne ovat fotosynteesin kautta merkittäviä tuottajia sekä makeassa että suolaisessa vedessä. Ne voivat esiintyä yksittäisinä soluina tai pieninä ja suurina yhteisöinä; elinympäristöt ja sopeutumisstrategiat vaihtelevat lajeittain.

Solurakenne vaihtelee ryhmästä riippuen, mutta leväsoluilla on tavallisesti tuma, mitokondrio ja kloroplastit, joiden kautta ne muuntavat valon energian yhdisteiksi. Kloroplastien pigmenttien koostumus määrää värin ja fotosynteesin kyvyn. Vihreät levät sisältävät klorofylliä, kun taas ruskeat ja punaiset levät käyttävät muita pigmenttejä, mikä antaa niille niiden ominaisen värin. Soluseinät voivat olla erilaisia: vihreillä ja punaisilla levillä ne ovat usein selluloosapohjaisia, diatomeilla piidi- eli silikaattiseinät ja coccolithophoreilla kalkkikuoret.

Lisäytyminen tapahtuu sekä suvuttomasti jakaantumalla että suvullisesti; monilla lajeilla on monimutkaisia elämänkiertoja, joissa sukupolvien rakenne ja ominaisuudet voivat vaihdella ympäristön mukaan. Osa levistä on liikkuvia yksilöitä, toiset kiinnittyvät kasvustoiksi.

Leväsolut ovat ekologisesti keskeisiä primaarituottajia: ne sitovat hiiltä, tuottavat happea ja muodostavat ravintoketjujen perustaa. Massiiviset leväkukinnat voivat muuttaa ekosysteemejä, ja niillä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Ihmistoiminnassa leväsoluja hyödynnetään ruokavaliossa (mereneläviä kuten nori), sekä teollisuudessa (agar, carrageen, alginaatit) ja mahdollisina bioprodukteina.