lentokonetta

Lentokone on kiinteäsiipinen ilma-alus, jonka nosteen tuottavat siivet ja jonka liikkumisen mahdollistavat moottorit sekä aerodynaaminen ohjaus. Se on suunniteltu matkustajien ja/tai tavaran kuljettamiseen ilmassa, ja sitä käytetään sekä kaupallisessa että yksityiskäytössä.

Lentokoneiden kehitys alkoi 1900-luvun alkupuolella; vuonna 1903 Wrightin veljekset suorittivat ensimmäisen kontrolloidun lennon. Seuraavina vuosikymmeninä koneet kehittyivät nopeasti, ja toisen maailmansodan jälkeen syntyivät moderneja matkustuskoneita sekä turboprop- ja jet-moottorit. 1950-luvulta eteenpäin jet-koneet mullistivat kaupallisen ilmailun, ja nykyään suurin osa kansainvälisestä liikenteestä perustuu suurikokoisiin matkustajakoneisiin sekä rahtikoneisiin.

Lentokoneen keskeiset osat ovat runko, siivet ja empennage sekä laskutelineet. Runko sisältää matkustamon tai lastitilan sekä polttoaineen. Siivet tuottavat nosteen ja niihin kiinnittyvät ohjauslevyt, kuten aileronit. Liike ja suunnanmuutos tapahtuvat moottoreiden sekä ohjaus- ja avioniikkajärjestelmien avulla.

Koneita on monia tyyppejä: kevyet yksityiskoneet, yleisilmailukoneet sekä kaupalliset matkustajakoneet ja rahtikoneet. Sotilaskoneet muodostavat erillisen kategorian.

Sääntely perustuu ICAO:n kansainvälisiin suuntaviivoihin sekä kansallisiin viranomaisiin, kuten FAA:han ja EASA:han. Lentokoneille myönnetään hyväksyntä, ja ne käyvät säännöllisiä tarkastuksia sekä huolto-ohjelmia, jotta ne pysyvät ilmatilassa turvallisina.

Nykykehitys keskittyy kevyempiin materiaaleihin, fly-by-wire -ohjaukseen, automaatioon sekä polttoainetehokkuuteen. Tutkitaan myös sähköisiä ja hybridipropulsioita sekä kestävien polttoaineiden käyttöä.