leikkausjälki

Leikkausjälki tarkoittaa arpea, joka syntyy kirurgisen haavan parantuessa. Arpeutuminen on osa kehon paranemisprosessia, jossa haavasidonnaiset kollageenisäikeet korvaavat vaurioitunutta ihoa. Arven ulkonäkö ja koostumus riippuvat haavan syvyydestä, alueesta kehossa, ihotyypistä sekä paranemisen aikana koetusta jännitteestä ja tulehduksesta. Arven vastaanotto ja sen ulkonäkö voivat muuttua pitkällä aikavälillä, usein jopa 12–24 kuukauden aikana.

Leikkausjäljet voidaan luokitella normaaliksi arpeiluksi sekä poikkeaviksi arpitekijöiksi kuten hypertrofiseksi arpeksi tai keloidiksi arpeksi. Hypertrofinen arpi pysyy aiheuttajana usein korkeampana, kohoavana ja punertavana, kun taas keloidi-arpi ulottuu rajojen yli eikä yleensä parane luonnollisesti. Muut arvityypit voivat olla litteitä tai paikallisesti syviä, ja niitä esiintyy erityisesti hoidetuilla onnettomuusalueilla.

Faktoreita, jotka vaikuttavat leikkausjäljen kehitykseen, ovat iän, ihotyypin, kehon alueen jännitys, infektion riski, tupakointi sekä kirurgisen tekniikan laatu ja haavan sulku. Haavojen asianmukainen hoito, kiristyksen vähentäminen ja tulehduksen ehkäisy voivat parantaa arven lopullista ulkonäköä.

Hoito ja ehkäisy ovat yksilöllisiä. Yleisimmät keinot ovat silikonigeelit tai -laastarit, joiden on todettu vähentävän arven koostumusta ja punoitusta, sekä tarvittaessa injektiot hypertrofisten tai keloidisten arpeiden hoitoon. Laser- ja kirurgiset korjaukset voivat olla vaihtoehtoja, kun arpi aiheuttaa toiminnallisia tai huomattavia kosmeettisia haittoja. Parantumista tukevat myös asianmukainen suojelu auringolta ja arven säännöllinen hieronta. Mikäli arpi tuntuu jännittyneeltä, kasvullisesti epätyypilliseltä tai aiheuttaa merkittävää oireilua, kannattaa hakeutua lääkärin arvioon.