lectinpohjaisilla

Lectiinipohjaiset ruokavaliot viittaavat ruokavalioihin, joissa kiinnitetään erityistä huomiota lectiinien määrään ruoka-aineissa ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin elimistössä. Lectiinit ovat proteiineja, jotka sitoutuvat hiilihydraatteihin ja joita esiintyy runsaasti monissa kasveissa. Yleisimmät lähteet ovat palkokasvit (kikherneet, pavut), jyvät (vehnä, ruis, kaura) sekä joidenkin yökasvien ja siementen kaltaiset kasvit.

Ruoan käsittelyllä voidaan vähentää lectiinien määrää. Liotus, idättäminen, itäminen sekä kypsennys tai paistaminen voivat heikentää lectiinien aktiivisuutta. Esimerkiksi raakaa punaista papua sisältävä lectiini on toksinen, ja asianmukainen kypsytys tuhoaa suurimman osan siitä. Näin ollen suuri osa arkiruoan lectiiniepäilyistä vähenevät tavallisessa ruokavaliossa.

Tieteellinen näyttö lectiinien terveysvaikutuksista on rajallinen ja osin kiistanalainen. Monet väitteet perustuvat in vitro- tai eläinkokeisiin; ihmistutkimuksia on vähän ja niissäkin tulokset vaihtelevat. Joitakin lectiinien anti-nutritional vaikutuksia on kuvattu, mutta toisaalta jotkut lectiinien bioaktiiviset ominaisuudet voivat tarjota myös hyötyjä. Yleisesti ottaen terveelle aikuiselle laaja lectiinien välttäminen ei ole välttämätöntä.

Käytännössä monet ravitsemus- ja terveysammattilaiset suosittelevat tasapainoista ruokavaliota, joka sisältää monipuolisesti täysjyviä sekä palkokasveja, ja jossa vihannekset valmistetaan asianmukaisesti. Mikäli harkitaan lectiinien vähentämistä, suositellaan potilaskeskeistä lähestymistapaa ja mahdollisesti ammattilaisen neuvontaa, jotta ravitsemuksellinen tasapaino säilyy.