lauselemente

Lause-elementeilla tarkoitetaan lauseen toiminnallisia osia, jotka yhdessä muodostavat lauseen rakenteen ja merkityksen. Suomen kielessä yleisimpiä lauseenjäseniksi kutsuttuja elementtejä ovat subjekti, predikaatti sekä erilaiset täyte- ja määre- sekä adjektiiviset lauseenjäseniä. Lauseenjäsenet voivat esiintyä monipuolisesti, mutta niiden törmäämistä säätelevät sanan taivutus sekä lauseen kokonaismerkitys.

Subjekti on lauseen tekijä tai aihe, joka yleensä ilmaistaan nominivaihtelun ja tapauksien avulla. Esimerkki: lauseessa Mies lukee kirjaa on subjekti “Mies”. Predikaatti ilmaisee toimintaa tai tilaa ja koostuu tavallisesti verbi- tai verbi-ilmaisusta, esimerkiksi “lukee”. Objekti kertoo, mihin toiminta kohdistuu; suora objekti ilmenee usein verbin jälkeen, kuten “kirjaa” lauseessa Mies lukee kirjaa. Epäsuora objekti kertoo vastaanottajan tai suunnatun hyödyn.

Täyte ja täydentäjä täydentävät merkitystä ja voivat olla monenlaisia: predikatiivin täyte kuvaa lauseen subjektin tilaa tai ominaisuutta (esim. “hän on opettaja”); objekti tai epäsuora objekti voivat toimia täyteinä ja määritteinä. Määritteet eli adverbiaalit lisätietoa aikaan, paikkaan, tapaan tai määrään: “tänään”, “koululla”, “nopeasti” sekä “kolmeksi kappaleeksi”.

Lauseenjäsenet voivat myös muodostaa sivulauseita eli alistus- ja suhteellisia lauseita, jotka antavat lisätietoa tai tarkentavat päälausetta. Suomen lauserakenne on melko vapaasti järjestettävissä kasusopimuksen ansiosta; yleinen perusjärjestys on usein subjekti – predikaatti – objekti, mutta adverbiaalit voivat sijoittua myös eri paikkoihin lauseessa. Nyrkkisääntö on, että lause-elementit auttavat määrittämään lauseen状 and meaning.