lattialabyrintteja

Lattialabyrintteja ovat lattioille upotettuja tai maalattuja kuvioita, joiden läpi voi kävellä. Ne esiintyvät sekä historiallisissa rakennuksissa että moderneissa tiloissa ja voivat toimia taiteellisina, rituaalisina tai pedagogisina elementteinä. Yleisesti lattialabyrintit jaotellaan kahteen päätyyppiin: unicursal-labyrintteihin, joissa on yksi jatkuva reitti eikä ole tarkoituksellisia haarautumia, sekä monimutkaisempiin labyrintteihin, joissa on useita haaroja ja umpikujia.

Historiallisesti ne ovat tunnettuja erityisesti kristillisissä kirkkorakennuksissa. Keskiaikaisissa katedraaleissa lattialabyrintteja on käytetty hiljentymisen ja rukouksen apuna. Tunnetuin esimerkki on Chartresin katedraali Ranskassa, jonka lattialabyrintti on peräisin 1200-luvulta ja on suunniteltu unicursal-poluksi kohti keskusta. Nykyään lattialabyrintteja käytetään yhä; ne ovat yleisiä tilataideteoksina, museoissa sekä koulutuksellisina ja terapeuttisina välineinä, jotka rohkaisevat keskittymiseen ja läsnäolon harjoitteluun.

Rakenteellisesti lattialabyrintit voivat olla valmistettu kivestä, laatasta, mosaiikista, puusta tai maalauksista; jotkut ovat pysyviä, toiset väliaikaisia. Suunnittelussa huomioidaan polun leveys, turvallisuus ja tilan akustinen sekä visuaalinen harmonia, jotta kävely on sekä esteettisesti miellyttävä että käytännöllinen. Lattialabyrintit voivat toimia sekä kirjallisen että visuaalisen symboliikan välineinä, ja niiden merkitys vaihtelee kulttuurisesti ja ajankohtaisesti.