latinankielisistä

Latinankielisistä on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan henkilöitä tai yhteisöjä, jotka käyttävät latinaa ensisijaisena tai merkittävänä kielenä. Käsite viittaa sekä historiallisiin tilanteisiin, joissa latinan kieli toimi yleiskielenä, että nykyaikaisiin ryhmiin, jotka harjoittavat latinan opiskelua tai liturgiaa.

Latinan juuret ovat Latiumissa, nykyisessä Italiassa. Rooman valtakunnan levittyessä latinan eri variaatiot kehittyivät; klassinen latina muodostui kulttuurikielenä, kun taas vulgaari latina vaikutti varhaisiin romaanisiin kieliin. Keskiajan latina toimi koulutuksen ja teologian lingua Franca; renessanssi lisäsi latinan uudelleenmuotoilun kohti klassista normia.

Nykyään latina ei ole äidinkieli eikä sillä ole suuria luonnollisia puhujien yhteisöjä. Sitä kuitenkin opetetaan laajasti kouluissa ja yliopistoissa, ja sitä käytetään edelleen liturgisena kielenä katolisessa kirkossa sekä tieteellisessä kirjoittamisessa ja käännöstenteissä. Latinalaisella tekstiperinnöllä on elinvoimainen rooli klassillisessa tutkimuksessa.

Latinankielisillä on merkittävä asema ihmistieteiden ja historian tutkimuksessa. Latinalaiset tekstit antavat lähdeaineiston antiikin ja keskiajan elämästä, kulttuurista ja oikeudesta. Nykyisin latinankielisten yhteisöjen toiminta koostuu lähinnä akateemisista tilaisuuksista, kielen opetuksesta ja liturgisista käytännöistä.

Yhteenvetona latinankielisillä tarkoitetaan sekä historiallisen että modernin kontekstin kielellistä perintöä, joka säilyy tutkimuksen ja kirkollisen käytännön piirissä.