laskinkoneet

Laskinkoneet ovat laitteita tai järjestelmiä, jotka suorittavat laskutoimituksia. Ne kattavat mekaaniset ja elektromekaaniset laitteet sekä elektroniset ja ohjelmistopohjaiset ratkaisut. Laskinkoneet voivat tehdä peruslaskuja, kuten yhteen-, vähennys-, kertolasku- ja jakolaskua, sekä monimutkaisempia toimintoja tieteellisissä ja teknisissä sovelluksissa. Niillä on käyttöä rahoituksessa, koulutuksessa, tieteessä ja teollisuudessa.

Varhaiset mekaaniset laskukoneet kehittyivät 1600–1700-luvuilla. Blaise Pascalin pascaline (1642) oli yksi varhaisimmista mekaanisista laskukoneista, jonka avulla voitiin lisätä ja pienentää arvoja. Gottfried Wilhelm Leibnizin kehittämä Stepped Reckoner mahdollisti monimutkaisempien laskujen suorittamisen. 1800-luvulla Thomas de Colmarin Arithmometerista tuli ensimmäinen laajalti käytetty mekaaninen laskin. 1900-luvulla kehittyi pienikokoisia käsilaskimia; esimerkkeinä Curta-laskin (1940–1950).

Elektroninen aikakausi alkoi 1960-luvulla transistorien myötä ja myöhemmin integroiduilla piireillä. Kannettavat laskimet yleistyivät 1970-luvulla; niitä valmistivat muun muassa Casio, Texas Instruments ja Hewlett-Packard. Nykyään laskimet voivat olla peruslaskimia, tieteellisiä, graafisia tai ohjelmistopohjaisia ratkaisuja, joita käytetään koulutuksessa, tutkimuksessa ja teollisuudessa.

Nykyinen laskinkoneiden kenttä kattaa sekä fyysiset laitteet että ohjelmistot. Äänetön ja kannettava laskenta siirtyy yhä suuremmaksi osaksi mobiili- ja pilviteknologiaa, mutta perinteiset laskimet ovat edelleen käytössä oppilaitoksissa ja ammatillisessa käytössä sekä paikoissa, joissa tarvitaan paikallista ja nopeaa laskentaa.