lasisäikeitä

Lasisäikeet, eli lasikuidut, ovat ohuita vahvistuskuituja, joita valmistetaan sulattamalla lasia ja vetämällä siitä ohuita filamentteja. Näin syntyneet pitkät kuidut kerätään rovingina tai towsina ja tarvittaessa katkaistaan lyhyiksi kuiduiksi. Yleisimmin käytettyjä tyyppejä ovat E-glass, S-glass ja C-glass; E-glass on yleisin rakennus- ja komposiittikäytössä, S-glass tarjoaa suurempaa lujuutta ja lämpötilankestoa, ja C-glass on erityisen kemiallisesti kestävä.

Lasisäikeet yhdistetään usein polymeerimatriisiin vahvistukseksi, jolloin syntyy kevyitä ja kestävyyttä parantavia komposiitteja. Ne ovat myös käytössä betonin ja muiden rakennusmateriaalien vahvistuksessa sekä eristeissä, kuten lasivillassa.

Ominaisuuksiensa perusteella lasisäikeet tarjoavat hyvän vetolujuuden suhteessa tiheyteen, alhaisen tiheyden, hyvän kemiallisen kestävyyden ja erinomaisen sähköisen eristyksen. Lämpötilakesto riippuu koostumuksesta, ja kuidut kestävät suuria lämpötiloja, kun niitä käytetään sopivassa matriisissa; palonkestävyys tulee pääasiassa käytetystä järjestelmästä.

Turvallisuus- ja ympäristötekijät: käsittelyssä lasisäikeet voivat aiheuttaa iho-, silmä- ja hengitystieärsytystä; asianmukaiset suojavarusteet ovat suositeltavia. Kierrätys ja kierrätyskäytännöt riippuvat sovelluksesta ja paikallisista normeista, ja jätteen määrää voidaan vähentää valitsemalla uudelleenkäytettäviä tai kierrätettyjä materiaaleja.

Historia: Lasikuitujen kehittäminen sai alkunsa 1930-luvulla Yhdysvalloissa, ja niiden laajat käyttöönotot rakennus-, auto- ja ilmailuteollisuudessa alkoivat 1950-luvulla.

---