lankapuhelimet

Lankapuhelimet ovat kiinteän verkon kautta käytettäviä puhelimia, jotka ovat kytketty yleiseen puhelinverkkoon (Public Switched Telephone Network, PSTN) kuparijohtimien tai muiden kiinteiden yhteyksien kautta. Ne eroavat mobiilipuhelimista ja IP-puhelimista siten, että yhteys on fyysisesti johtimilla ja toiminta perustuu telehallintoon, joka jakaa puhelut sekä varmistaa laadun.

Toiminnan perusperiaate perustuu puhelinverkon paikallisiin ja keskimmäisiin vaihtopisteisiin, joiden kautta puhelut ohjataan vastaanottajalle. Lankapuhelimessa signaalit ovat yleensä analogisia, mutta digitaaliset versiot ovat yleistyneet verkon tehostamiseksi. Usein lankapuhelin saa virtaa suoraan verkosta, mikä tarkoittaa, että puhelin voi toimia sähkökatkojenkin aikana.

Lankapuhelimet ovat olleet laajalle levinneitä kotitalouksissa ja yrityksissä 1900-luvulla ja niiden asema on vaihdellut teknologian kehityksen mukaan. Ne tarjoavat luotettavan yhteyden, hyvän puhelun laadun ja hätänumeroiden, kuten 112, toimivuuden ilman erillistä verkkoyhteyttä. Rajoitteita ovat rajoitettu liikkuvuus, riippuvuus kiinteästä johtoverkosta sekä verkon ylläpito- ja palvelutuotteen siirtyminen mobiiliin tai IP-pohjaisiin ratkaisuihin.

Nykytilanteessa lankapuhelimet ovat yhä käytössä tietyissä kotitalouksissa ja yrityksissä sekä kriittisissä infrastruktuureissa, mutta niiden osuus puhevälineistä on kutistumassa mobiilin ja IP-pohjaisten ratkaisujen edetessä. Suomen ja muiden maiden teleyritykset pyrkivät siirtämään peruspuhepalveluita virtaviivaisesti verkosta toiseen, säilyttäen kuitenkin hätätiedon ja luotettavuuden vaativat ominaisuudet.