lainausmerkkikäytännöt

Lainausmerkkikäytännöt viittaavat sääntöihin ja tapoihin, joilla lainausmerkkejä käytetään tekstissä, erityisesti suomen kielessä. Lainausmerkkejä käytetään yleensä osoittamaan suoraa puhetta, sitaatteja tai sanoja, jotka halutaan erottaa muusta tekstistä esimerkiksi korostuksen, ironian tai erityisen merkityksen vuoksi.

Suomen kielessä yleisimmin käytetty lainausmerkki on nk. "kaksilainausmerkki" tai "puolalainausmerkki" (" "). Näitä käytetään suoran puheen merkitsemiseen, esimerkiksi: Hän sanoi: "Tule pian." Myös sanonnat tai lainaukset merkitään näillä, kuten: Kirjailija kuvaili tunnelmaa sanoin "synkkä ja myrskyisä".

Toinen lainausmerkkityyppi on nk. "alakulmainen lainausmerkki" tai "suomalainen lainausmerkki" („ “). Näitä käytetään usein sisäkkäisten lainausten merkitsemiseen. Jos suoran puheen sisällä on toinen suora puhe tai lainaus, käytetään alakulmaisia merkkejä. Esimerkiksi: Opettaja pyysi: „Kuunnelkaa tarkkaan“, kun hän jatkoi: „Tämä on tärkeää.“ Alakulmaisia lainausmerkkejä käytetään myös joissakin erityistapauksissa, kuten luetteloissa tai muiden erikoismerkkien yhteydessä, vaikka kaksilainausmerkit ovatkin yleisempiä.

Lainausmerkkien käyttö voi vaihdella hieman eri julkaisujen ja tyylioppaiden välillä, mutta yleisimmät käytännöt ovat selkeät. Niiden tarkoituksena on auttaa lukijaa erottamaan eri tekstielementit toisistaan ja ymmärtämään tekstin merkitystä oikein.