laajennuskehyksen

Laajennuskehys on ohjelmistokehys, joka tarjoaa rakenteen ja sovellusrajapintoja laajennusten eli lisäosien kehittämiselle, asentamiselle ja hallinnalle. Tämän avulla ohjelmiston perusominaisuudet voivat laajentua ulkopuolisten kehittäjien toimesta ilman, että ydinlogiikkaa tarvitsee muuttaa. Laajennuspisteet määrittelevät, mihin osiin sovellusta ulkopuoliset lisäykset voivat kiinnittyä, ja laajennukset toteuttavat nämä pisteet.

Laajennuskehys sisältää yleensä APIt sekä mekanismit laajennusten rekisteröintiin, lataamiseen ja elinkaaren hallintaan. Se tarjoaa myös tapauskohtaiset turvallisuus- ja yhteensopivuusmallit, kuten abstrahointitasot, versio- ja riippuvuushallinnan sekä mahdolliset eristyskeinot. Laajennukset voivat olla tavallisia moduuleita, palveluita tai pienempiä komponentteja, jotka integroituvat dynaamisesti eikä ne vaikuta suoraan ydinsovellukseen.

Tyypillisiä komponentteja ovat laajennuspisteet, laajennustiedostot tai manifestit, laajennusten lataus- ja rekisteröintimekanismit sekä elinkaaren hallintalogiikka (initiointi, lataus, päivitykset, sulkeminen). Kehys voi tukea sekä staattista että dynaamista latausta sekä eritasoista eristystä, kuten sandboxausta, turvallisuutta ja suorituskyvyn rajoituksia.

Käyttökohteita ja vaikutuksia ovat ohjelmistokehityksen ekosysteemien mahdollistaminen, skaalaus ja ketterä laajennettavuus. Haasteina korostuvat yhteensopivuus, laadunvarmistus kolmansien osapuolten lisäyksille sekä turvallisuus ja riippuvuuksien hallinta. Esimerkkejä laajennuskehyksistä ovat OSGi Java-ympäristössä sekä eri alustoilla käytettävät plug-in- ja lisäosajärjestelmät kuten IDE- ja sisällönhallintaratkaisujen ympärillä.