lähdeviestien

Lähdeviestit ovat viestejä, joita viestintäjärjestelmän lähde tuottaa. Ne voivat olla yksittäisiä symboleja tai niiden sarjoja, ja niitä tarkastellaan sekä käytännön että teoreettisen viestinnän kontekstissa. Lähdeviestit voidaan mallintaa tilastollisesti siten, että ne ovat satunnaisista muuttujista tai prosesseista muodostuvia data-yksiköitä, joiden jakaumat ja mahdolliset riippuvuudet määrittävät viestin sisältöä.

Lähteitä voidaan käsitellä erilaisilla tilastollisilla malleilla. Yleisimmät ovat itsenäiset ja identtisesti jakautuneet lähteet (i.i.d.) sekä muistavat lähteet, kuten Markov-lähteet. Lähteiden tarkoitus on kuvata informaation alkuperää ja sitä, miten viestit syntyvät ennen koodauksia ja siirtoa. Teksti, kuva, ääni ja muu data voivat toimia lähdeviesteinä.

Lähdekoodauksessa tavoitteena on esittää lähdeviestit mahdollisimman pienellä bittimäärällä säilyttäen tärkeimmän informaation. Shannonin lähde-koodauksen teoreema osoittaa, että viestit voidaan pakata lähettämään lähes H(X) bittiä per symbol, kun viestejä käsitellään riittävän suurina lohkoina. Entropia H(X) mittaa keskimääräistä informaatiota per symbol ja määrittää teoreettisen pakkausrajan.

Käytännön sovelluksissa lähdeviestien mallintaminen ja niiden oikea-aikainen koodaus ovat keskeisessä roolissa digitaalisen viestinnän ja tallennuksen tehokkuudessa. Esimerkkejä lähdeviesteistä ovat tekstipohjaiset tiedostot, kuvat, äänet sekä muiden mediasisältöjen raakadata, joille kehitetään pakkausalgoritmeja kuten Huffman-, Huffman-koodaus ja Lempel-Ziv -perusteiset menetelmät.