kvanttikorrelaatioita

Kvanttikorrelaatioita viittaa ilmiöön, jossa kahden tai useamman kvanttihiukkasen ominaisuudet, kuten spin tai polarisaatio, ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, vaikka ne voivat olla erittäin kaukana toisistaan. Tämä ilmiö on yksi kvanttimekaniikan perusominaisuuksista ja se ilmenee erityisesti EPR-parin ongelmassa ja Bellin epätasaisuuksissa.

Kvanttikorrelaatioita syntyy esimerkiksi, kun kaksi hiukkasta, kuten fotonia tai elektronia, luodaan samanaikaisesti ja niiden ominaisuudet ovat alun perin sidoksissa toisiinsa. Vaikka hiukkaset myöhemmin erotaan ja niiden välille ei ole mitään fysikaalista vuorovaikutusta, niiden mittausten tulokset ovat silti korreloituja. Esimerkiksi jos ensimmäinen hiukkanen mitataan tietyssä tilassa, toisen hiukkasen tila voidaan ennustaa täysin, vaikka se olisi toisella puolella maailmankaikkeutta.

Kvanttikorrelaatioita on osoitettu kokeellisesti useissa tutkimuksissa, kuten Alain Aspectin vuonna 1982 suorittamissa kokeissa. Nämä tulokset osoittivat, että kvanttimekaniikan ennusteet korreloiduista tuloksista ovat oikeita, ja että niitä ei voida selittää klassisilla fysikaalisilla mekanismeilla. Kvanttikorrelaatioita on myös hyödynnetty kvanttilaskennassa ja kvanttiyhteydenpidossa, joissa ne mahdollistavat tietojen siirron ja salauksen turvallisesti.

Kvanttikorrelaatioiden merkitys ulottuu myös filosofiseen tasolle, sillä ne herättävät kysymyksiä kvanttimekaniikan tulkintoihin, kuten kopernikaaniseen kvantitulkintaan tai monimaailmoteoriaan. Ne osoittavat, että hiukkasilla on ominaisuuksia vain mittaamisen yhteydessä, ja että maailmankaikkeuden mikrotasolla vallitsevat säännöt poikkeavat merkittävästi klassisesta fysiikasta.