kuulovaurioiden

Kuulovaurioiden käsite kattaa kuuloon ja kuulemiseen liittyvät rakenteelliset tai toiminnalliset poikkeavuudet, jotka heikentävät kykyä kuulla ja ymmärtää ääniä. Ne voivat olla synnynnäisiä tai hankittuja ja vaihtelevat lievästä merkittävään.

Kuulovaurioita jaotellaan yleisesti sensorineuraalisiin, johtuviin ja sekoittuneisiin. Sensorineuraalinen kuulovaurio liittyy sisäkorvaan tai kuuloaivorunkoon ja voi johtua ikääntymisestä, meluvahingosta, geneettisistä tekijöistä, ototoksisista lääkkeistä tai infektioista. Johtuva kuulovaurio johtuu ulko- tai välikorvan ongelmista, kuten välikorvatulehduksista tai eritteen kertymästä. Sekoittunut kuulovaurio sisältää sekä sensorineuraalisen että johtuvan mekanismin.

Oireet vaihtelevat, mutta yleisiä ovat kuulon alenema, vaikeus ymmärtää puhetta meluisassa ympäristössä sekä mahdollinen tinnitus. Diagnoosi perustuu kuulon tutkimiseen (audiometria), välikorvan toiminnan arviointiin (timpanometria) sekä tarvittaessa kuvantamiseen.

Hoito ja hallinta riippuvat vaurion tyypistä ja vakavuudesta. Yleisimmät keinot ovat kuulonparantavat laitteet, kuten kuulokojeet; joissain tapauksissa sisäkorvaistuttimet. Välikorvan ongelmissa voidaan tarvita lääketieteellisiä tai kirurgisia toimenpiteitä. Kuntoutus ja viestintäkeinot sekä tuki koulussa ja töissä ovat osa hoitoa.

Ehkäisyyn kuuluvat melun vaikutusten rajoittaminen, suojavarusteiden käyttö sekä harkittu lääkehoito, rokotukset ja varhainen hoito infektioille. Yhteiskunnallinen huomio korostaa varhaista tunnistamista, esteettömyyttä ja riittäviä tukipalveluita, jotta kuulovaurioista kärsivät voivat osallistua täysipainoisesti koulussa, työssä ja yhteisössä.