kurittomuus

Kurittomuus on kurin tai sääntöjen noudattamatta jättämisen tila tai laatu. Se kuvaa käytöstä, joka ei noudata normeja tai auktoriteettien asettamia sääntöjä. Termiä käytetään yleisimmin kuvaamaan lapsen tai oppilaan käytöstä, mutta se voi viitata myös aikuisten toimintaan muissa yhteisöissä ja tilanteissa. Kurittomuus ei aina ole kiinteä piirre, vaan kontekstin mukaan tulkittavaa käyttäytymisen luonnetta.

Etymologisesti kurittomuus muodostuu sanasta kurittaa ('ohjata tai pitää kurissa') sekä abstraktin laadun ilmaisemasta -mus-päätteestä.

Käyttö- ja kontekstikohtaisesti kurittomuus viittaa kouluyhteydessä häiritsevään käytökseen, joka häiritsee opetusta ja jolle on etsittävä kurinpitokeinoja. Kasvatuksessa se kuvaa lapsen kykenemättömyyttä noudattaa sääntöjä, mikä voi heijastella taustatekijöitä kuten motivaatiota, itsehillintää tai perhe-ympäristöä. Siirtymä kohti toimivia ratkaisuja keskittyy johdonmukaiseen rajojen asettamiseen, positiiviseen vahvistamiseen sekä tukea antaviin kasvatustyyleihin. Suomessa korostetaan, että fyysinen kurittaminen on kielletty, ja kasvatuksessa pyritään välttämään rangaistuksia tarjoamalla turvaa ja ohjausta sekä vahvistamalla etäisyyksiä.

Käytössä kurittomuus voi kantaa moraalista arvostelua, ja sen merkitys sekä tulkinta vaihtelevat iän, kulttuurin ja tilanteen mukaan. Nykykeskusteluissa painotetaan ennaltaehkäisevää ja tukevan kasvatuksen lähestymistapaa.