kuninkuus

Kuninkuus on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan kuninkaan asemaa sekä siihen liittyvää instituutiota. Se kattaa sekä yksittäisen hallitsijan roolin että laajemman kuningaskunnan hallinnon järjestelmän, jossa kuninkaalle kuuluu valtaa, seremonioita ja usein perimysoikeuksia koskevia normeja. Kuninkuus voi viitata sekä konkreettiseen valtaistuimeen että valtakunnan työntekijöiden ja perinnön väliseen kokonaisuuteen.

Etymologisesti sana koostuu sanasta kuningas ja suffiksista ‑uus, joka ilmaisee tilaa, ominaisuutta tai asemaa. Käytössä kuninkuus voi viitata sekä historiallisesti vallinneeseen kuningaskuntaan että nykyhallitusten kontekstissa esiintyvään perustuslailliseen tai seremonialliseen monarkiaan. Termi ei viittaa vain yksittäiseen yksilöön vaan samalla kyseessä olevaan toimivaan valtakunnan järjestelmään.

Historian kontekstissa kuninkuus on ollut keskeinen käsite monissa kulttuureissa ja valtakunnissa. Monarkioissa kuningas on usein nähty valtakunnan ylimpänä symbolina sekä oikeuden ja perinnön perillisenä. Nykyään monissa maissa kuninkaallinen asema on perustuslaillisesti rajoitettu ja seremoniallinen, jolloin kuninkuus määrittelee menneisyyden ja identiteetin, mutta käytännön valta kuuluu hallitukselle ja lainsäädäntöelimille. Suomessa termiä käytetään pääosin historiallisessa keskustelussa tai yleisessä vertailussa monarkioihin.