kulutushyödykkeiden

Kulutushyödykkeet ovat tavaroita, joita kotitaloudet ostavat ja käyttävät loppukäyttöön. Niiden ensisijainen tarkoitus on tuottaa henkilökohtaista hyötyä ja tyydytystä lyhyellä aikavälillä, eikä niitä käytetä tuotannon tai pääoman kartuttamisen tarkoituksessa. Kulutushyödykkeiden käsite erottuu investointi- ja tuotantohyödykkeistä, joita yritykset hankkivat tuotantoprosessien tukemiseksi.

Kulutushyödykkeet jaetaan usein ei-kestokulutushyödykkeisiin ja kestokulutushyödykkeisiin. Ei-kestokulutushyödykkeet (nondurables) ovat tavaroita, joita käytetään nopeasti, kuten elintarvikkeet, juomat, hygieniatuotteet ja paperitavarat. Kestokulutushyödykkeet puolestaan ovat pitkäaikaisessa käytössä, kuten kodin elektroniikka, kodinkoneet, huonekalut ja ajoneuvot.

Kulutushyödykkeiden kysyntä riippuu kotitalouksien tulotasoista, hintatasosta sekä kuluttajien mieltymyksistä. Koko talouden kulutusmenot muodostavat merkittävän osan bruttokansantuotteesta ja vaihtelevat suhdanteiden mukaan. Pitkällä aikavälillä kuluttajien käyttäytyminen—preferenssit, hintajousto ja ostokäyttäytyminen—vaikuttavat siihen, mitä tavaroita tuotetaan ja millä tavalla markkinat toimivat.

Esimerkkejä kulutushyödykkeistä ovat elintarvikkeet ja juomat, vaatteet, hygieniatuotteet sekä muut arkeen liittyvät tarvikkeet. Kestokulutushyödykkeisiin kuuluvat esimerkiksi kodin elektroniikka, huonekalut ja ajoneuvot. Kulutushyödykkeiden markkinat ovat yleensä kilpailullisia, ja niihin liittyy sekä lainsäädäntöä että kuluttajansuojaa koskevia toimenpiteitä.