kultapinnoitusmenetelmistä

Kultapinnoitusmenetelmät viittaavat erilaisiin teknisiin prosesseihin, joilla ohut kerros kultaa levitetään muun materiaalin, kuten metallin tai muovin, pinnalle. Tämän tarkoituksena on parantaa ulkonäköä, korroosionkestävyyttä tai sähkönjohtavuutta. Yleisimmät menetelmät ovat galvaaninen ja kemiallinen pinnoitus.

Galvaaninen kultapinnoitus on yleisin teollisuudessa käytetty menetelmä. Siinä pinnoitettava kappale upotetaan kultasuoloja sisältävään elektrolyyttiliuokseen ja liitetään sähköpiirin negatiiviseen napaan (katodi). Positiiviseen napaan (anodi) liitetään kultaa tai inerttiä materiaalia. Kun sähkövirta kulkee liuoksen läpi, kulta-ionit pelkistyvät ja muodostavat tasaisen, tiiviin kerroksen pinnoitettavan kappaleen pinnalle. Menetelmällä voidaan hallita kerroksen paksuutta ja laatua tarkasti.

Kemiallinen kultapinnoitus, jota kutsutaan myös autokatalyyttiseksi pinnoitukseksi, ei vaadi ulkoista sähkövirtaa. Tässä menetelmässä pinnoitettava materiaali altistetaan kultasuoloja ja pelkistimiä sisältävälle kemialliselle liuokselle. Pelkistin saa kulta-ionit pelkistymään ja muodostamaan kerroksen pinnalle. Kemiallinen pinnoitus soveltuu hyvin monimutkaisiin muotoihin ja sisäisiin pintoihin, joihin galvaaninen pinnoitus ei yllä. Menetelmä mahdollistaa tasaisen pinnoituksen myös ei-johtaville materiaaleille, kunhan niiden pinta on ensin käsitelty johtavaksi.

Muita vähemmän yleisiä menetelmiä ovat esimerkiksi fysikaalinen kaasufaasipinnoitus (PVD) ja höyrypinnoitus, joissa kultaa höyrystetään tyhjiössä ja annetaan sen laskeutua pinnoitettavalle pinnalle. Nämä menetelmät tarjoavat usein erittäin ohuita ja tasaisia kerroksia. Kultapinnoitusmenetelmien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, halutusta kerrospaksuudesta, materiaalista ja kustannustekijöistä.