kuivamuurauksella

Kuivamuurauksella tarkoitetaan rakennusmenetelmää, jossa kivet asetellaan toisiinsa ilman merkittävää laastia. Tällöin rakennelman vakaus muodostuu kivien muodosta, toisiinsa kohdistuvista kosketuspisteistä ja saumojen täyttämisestä pienillä kivillä, ei laastin varaan. Tuloksena on kestävä, hengittävä rakenne, jonka liikkeet sallitaan pienenä, eikä rakennetta sitoa tiukasti yhteen laastin avulla.

Materiaalina käytetään yleensä paikallisia kiviä, kuten graniittia, kalkkikiveä tai luonnonkiveä. Kuivamuurauksessa on useita tyylejä, kuten satunnaisesti ladottu kiviseinä (random rubble), säännöllisemmin asetellut kerrosterakenteet sekä polygonal masonry, jossa kivet muotoillaan tiukasti toisiinsa sovitettaviksi. Tyypillisesti käytetään kiven kokoja ja muotoja niin, että suuremmat kivet muodostavat tukevan alustan ja pienemmät täyttävät välit.

Rakentaminen alkaa hyvästä perustuksesta. Kivet asetellaan kerroksittain: suurimmat alimmaksi, pienemmät päälle, ja tarvittaessa käytetään pienempiä tukikiviä, jotta seinä pysyy koossa. Saumat jätetään usein pieniksi tai täytetään pienillä kivillä, eikä laastia käytetä koko rakenteeseen. Siirtymät ja pienet liikkeet otetaan huomioon suunnittelemalla kivien välinen tila sekä valitsemalla sopivat kivet.

Käyttökohteita ovat muun muassa puutarhaseinät, tukimuurit, hmm... aidat ja historialliset rakennelmat. Edut ovat hyvä vedenpoisto, rakennelman jousto maankäytön ja veden aiheuttamien liikkeiden suhteen sekä pitkäikäisyys. Haasteina ovat osaamista vaativa rakentaminen, rajoitettu soveltuvuus suurille tai raskaille rakenteille sekä tarve säännölliselle huollolle ja korjauksille, jotta kivet pysyvät paikoillaan. Kuivamuurauksella on pitkää historiaa monissa kulttuureissa, ja sitä käytetään yhä erityisesti perinteisissä ja maisemallisissa rakennelissa.