kuituverkkoinfrastruktuurin

Kuituverkkoinfrastruktuuri tarkoittaa laajaa valokuitukaapeleista koostuvaa tietoliikenne- ja viestintäjärjestelmän fyysistä perusta. Se koostuu sekä pääverkko- eli runkoverkosta että jakelu-, alue- ja kotiverkkoihin ulottuvista osa-alueista. Valokuitukaapelit välittävät suuria tiedonsiirtonopeuksia valon aallonpituuksien avulla, ja ne tarjoavat korkean kaistanleveyden, alhaisen viiveen sekä suuren luotettavuuden.

Runkoverkossa käytetään usein DWDM-tekniikkaa useiden valon aallonpituuksien samanaikaisten lähetyksien mahdollistamiseksi, mikä mahdollistaa suurten datamäärien kuljettamisen pitkät etäisyydet. Jakelu- ja päätepisteissä on sekä passiivisia komponentteja kuten kaapeleiden suojaputkia sekä jakosiltapisteitä, että aktiivisia laitteita kuten optisia pääteyksiköitä (OLT) ja asiakkaan luona olevia päätelaitteita (ONT/ONU). Verkon loppukäyttäjille tarjotaan usein FTTH-ratkaisuja, GPON- tai XG-PON-teknologioita pitkin.

Valokuituverkon rakentaminen ja ylläpito vaativat pitkäjänteistä suunnittelua, standardien noudattamista sekä yhteistyötä erilaisten omistajien, kuntien ja teleoperaattoreiden välillä. Sääntely ja kilpailu vaikuttavat avoimeen pääsyyn runkoverkkoihin, mukaan lukien oikeudet kiinnittää kaapeleita julkisiin rakennus- ja kaivuutöihin.

Kuituverkkoinfrastruktuuri on keskeinen osa digitaalista yhteiskuntaa, tukien internet-palveluita, televiestintää sekä tulevia teknologioita kuten 5G-backhaul, edge computing ja IoT. Investoinnit ja laajentuminen vaikuttavat alueelliseen kehitykseen sekä palveluiden saatavuuteen.