kuitukoostumuksen

Kuitukoostumus kuvaa kuidun muodostavien aineiden suhteellista osuutta ja rakennetta. Se vaikuttaa olennaisesti kuidun ominaisuuksiin, kuten lujuuteen, jäykkyyteen, kosteudenimeytymiseen ja värjäytyvyyteen. Kuituja voidaan pitää luonnonkuituina (esim. puuvilla, pellava, hamppu) tai keinotekoisina/kuiduiksi valmistettuina (esim. polyesteri, polyamidi, viskoosi).

Luonnonkuitujen koostumus koostuu pääasiassa celluloseista, ja niihin liittyy ligniinia sekä hemiselluloosaa sekä muita uutteita. Keinokuidut koostuvat suurimmaksi osaksi polymeerimolekyyleistä (kuten polyesteri, polyamidi, viskoosi) sekä usein lisäaineista, kuten täyteaineista, stabilointiaineista tai väriaineista. Seokset ja monikomponenttiset kuidut voivat sisältää useampia komponentteja, jolloin niiden ominaisuudet ovat yhdistelmä eri materiaaleista saaduista soluista.

Kuitukoostumuksella on käytännön merkitys kuitujen käyttäytymisessä valmistuksessa ja käytössä. Se vaikuttaa esimerkiksi kuitujen lujuuteen, kestävyyteen pesussa, kosteudenhallintaan sekä värjäys- ja viimeistelyprosesseihin. Lisäksi koostumus määrittää käyttökohteita: luonnonkuidut ovat usein miellyttäviä käsitellä ja ekologisia, kun taas keinokuidut voivat tarjota paremman kestävyyden ja hallittavammat ominaisuudet.

Koostumuksen analysointi ja määritys suoritetaan laboratoriossa useilla menetelmillä. Yleisimmät toimintatavat ovat kemialliset erottelumenetelmät, termogravimetria (TGA), FTIR-spektroskopia sekä X-ray-diffraktio (XRD). Näitä tukevat standardit kuten ISO- ja ASTM-viitteet, jotka ohjaavat näytteen valmistusta, mittausmenetelmiä ja tulkintaa.